Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

Practical Machine Learning with AWS Process Build

Deploy and Productionize Your Models Using AWS 1st
Edition Himanshu Singh

https://textbookfull.com/product/practical-machine-learning-
with-aws-process-build-deploy-and-productionize-your-models-
using-aws-1st-edition-himanshu-singh/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Practical Machine Learning with AWS Process Build Deploy

and Productionize Your Models Using AWS 1st Edition
Himanshu Singh
https://textbookfull.com/product/practical-machine-learning-with-aws-
process-build-deploy-and-productionize-your-models-using-aws-1st-
edition-himanshu-singh/
textboxfull.com

Learning AWS Design build and deploy responsive

applications using AWS Cloud components Aurobindo Sarkar

https://textbookfull.com/product/learning-aws-design-build-and-deploy-
responsive-applications-using-aws-cloud-components-aurobindo-sarkar/

textboxfull.com

Practical Machine Learning and Image Processing: For

Facial Recognition, Object Detection, and Pattern
Recognition Using Python Himanshu Singh
https://textbookfull.com/product/practical-machine-learning-and-image-
processing-for-facial-recognition-object-detection-and-pattern-
recognition-using-python-himanshu-singh/
textboxfull.com

Beginning MLOps with MLFlow: Deploy Models in AWS

SageMaker, Google Cloud, and Microsoft Azure Sridhar Alla

https://textbookfull.com/product/beginning-mlops-with-mlflow-deploy-
models-in-aws-sagemaker-google-cloud-and-microsoft-azure-sridhar-alla/

textboxfull.com
AI as a Service: Serverless machine learning with AWS 1st
Edition Peter Elger

https://textbookfull.com/product/ai-as-a-service-serverless-machine-
learning-with-aws-1st-edition-peter-elger/

textboxfull.com

Beginning MLOps with MLFlow : Deploy Models in AWS

SageMaker, Google Cloud, and Microsoft Azure 1st Edition
Sridhar Alla
https://textbookfull.com/product/beginning-mlops-with-mlflow-deploy-
models-in-aws-sagemaker-google-cloud-and-microsoft-azure-1st-edition-
sridhar-alla/
textboxfull.com

Deploy Containers on AWS With EC2, ECS, and EKS Shimon

Ifrah

https://textbookfull.com/product/deploy-containers-on-aws-with-
ec2-ecs-and-eks-shimon-ifrah/

textboxfull.com

Learn PySpark: Build python-based machine learning and

deep learning models 1st Edition Pramod Singh

https://textbookfull.com/product/learn-pyspark-build-python-based-
machine-learning-and-deep-learning-models-1st-edition-pramod-singh/

textboxfull.com

Deploy Machine Learning Models to Production: With Flask,

Streamlit, Docker, and Kubernetes on Google Cloud Platform
Pramod Singh
https://textbookfull.com/product/deploy-machine-learning-models-to-
production-with-flask-streamlit-docker-and-kubernetes-on-google-cloud-
platform-pramod-singh/
textboxfull.com
Himanshu Singh

Practical Machine Learning with AWS

Process, Build, Deploy, and Productionize Your
Models Using AWS
1st ed.
Himanshu Singh
ALLAHABAD, Uttar Pradesh, India

Any source code or other supplementary material referenced by the

author in this book is available to readers on GitHub via the book’s
product page, located at www.​apress.​com/​978-1-4842-6221-4. For
more detailed information, please visit www.​apress.​com/​source-code.

ISBN 978-1-4842-6221-4 e-ISBN 978-1-4842-6222-1

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-6222-1

© Himanshu Singh 2021

Apress Standard

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

Distributed to the book trade worldwide by Springer Science+Business

Media New York, 1 New York Plaza, Suite 4600, New York, NY 10004-
1562, USA. Phone 1-800-SPRINGER, fax (201) 348-4505, e-mail orders-
ny@springer-sbm.com, or visit www.springeronline.com. Apress Media,
LLC is a California LLC and the sole member (owner) is Springer
Science + Business Media Finance Inc (SSBM Finance Inc). SSBM
Finance Inc is a Delaware corporation.
Introduction
This book is structured into three parts. The first part of the book
covers the concepts of cloud computing and gives an overview of how
AWS works. The second part of the book takes on AWS in detail and
covers SageMaker, Step Functions, S3 buckets, ECR, etc. The last part
talks about the use cases for AWS services. Different services such as
Amazon Comprehend and Extract are discussed here.
Specifically, Part I starts by covering cloud terminologies. It helps
you understand the cloud concepts required to use AWS. Then the book
discusses the various AWS services that Amazon provides and how they
help users in different ways. It discusses the different functionalities of
AWS that are categorized under storage-based, compute-based,
security-based, etc. By end of the chapters in this part, you will have an
overview of how AWS works.
Part II discusses SageMaker in detail. The part starts by running a
basic preprocessing script in SageMaker and ends with building a
complete end-to-end pipeline of machine learning in it. It covers how
SageMaker talks with different services such as ECR, S3, Step Functions,
etc., to build the final model.
Part III discusses three use cases of machine learning using some of
the other services of AWS. The book discusses how to extract text using
Amazon Textract, how to use Amazon Comprehend, and how to make a
time-series model using Amazon Forecast.
This book was written to give people who know Python and
machine learning some experience with AWS. It teaches you how to use
the power of AWS to build your heavy models and how AWS provides
you with services to make super models or deploy your custom code
with the same AWS support.
Acknowledgments
I’d like to thank my parents and brother for their unbounded support
and the Apress-Springer team.
Table of Contents
Part I: Introduction to Amazon Web Services
Chapter 1:​Cloud Computing and AWS
What Is the Cloud?​
Control of Cloud Systems
Public Cloud
Private Cloud
Community Cloud
Hybrid Cloud
Cloud Services
Infrastructure as a Service
Platform as a Service
Software as a Service
Anything as a Service
Introduction to Amazon Web Services
AWS Management Console
AWS Command-Line Interface
AWS Storage Services
Amazon S3
Amazon Elastic File System
AWS Storage Gateway
AWS Compute Services
Amazon EC2
Other Services
Amazon Elastic Container Registry
AWS Networking and Content Delivery Services
 Amazon VPC
Amazon API Gateway
Amazon CloudFront
Conclusion
Chapter 2:​AWS Pricing and Cost Management
Understanding the Pricing of AWS
AWS Free Tier
Factors Affecting Pricing in AWS
AWS Cost Optimization
Right-Sizing
Using Reserved Instances
Using Spot Instances
Using the Cost Explorer
AWS Trusted Advisor
Pricing of AWS Services
Conclusion
Chapter 3:​Security in Amazon Web Services
The SSR Model of AWS
Compliance
Physical and Environmental Security
Business Continuity Management
Network Security
AWS Account Security Features
Passwords for Authentication
Multifactor Authentication
Access Keys for API Authentication
 X.​509 Certificates
AWS Identity and Access Management
Federation of Users in AWS
How Access Management Is Done in AWS
Attribute-Based Access Control
AWS Web Application Firewall
AWS Shield
AWS Firewall Manager
Conclusion
Part II: Machine Learning in AWS
Chapter 4:​Introduction to Machine Learning
Introduction to Machine Learning and Artificial Intelligence
Supervised Learning
Unsupervised Learning
Reinforcement Learning
Deep Learning
Machine Learning in AWS
Amazon SageMaker
Understanding How SageMaker Works
Preprocessing of Data in SageMaker
Model Training in SageMaker
Model Deployment in SageMaker
Built-in SageMaker Algorithms
Custom Algorithms in SageMaker
Other Machine Learning Services by AWS
Amazon Comprehend
 Amazon Polly
Amazon Rekognition
Amazon Translate
Amazon Transcribe
Amazon Textract
Conclusion
Chapter 5:​Data Processing in AWS
Preprocessing in Jupyter Notebook
Preprocessing Using SageMaker’s Scikit-Learn Container
Creating Your Own Preprocessing Code Using ScriptProcessor
Creating a Docker Container
Building and Pushing the Image
Using a ScriptProcessor Class
Using Boto3 to Run Processing Jobs
Installing Boto3
Initializing Boto3
Making Dockerfile Changes and Pushing the Image
Creating a Processing Job
Monitoring Processing Jobs Using CloudWatch
Conclusion
Chapter 6:​Building and Deploying Models in SageMaker
Exploring the Linear Learner Algorithm
Overview of Linear Regression
Overview of Logistic Regression
SageMaker Application of Linear Learner
Exploring the XGBoost Algorithm
 Gradient Boosting Algorithm
XGBoost Algorithm
SageMaker Application of XGBoost
Exploring the Blazing Text Algorithm
Skip Gram Architecture of Word Vectors Generation
Continuous Bag of Words Architecture of Word Vectors
Generation
SageMaker Application of Blazing Text
Exploring the Image Classification Algorithm
ResNet
SageMaker Application of Image Classification
Exploring the SeqToSeq Algorithm
Recurrent Neural Networks
Encoder-Decoder Architecture
SageMaker Application of SeqToSeq
Conclusion
Chapter 7:​Using CloudWatch with SageMaker
Amazon CloudWatch
CloudWatch Logs
Training Jobs
Processing Jobs
CloudWatch Metrics
Conclusion
Chapter 8:​Running a Custom Algorithm in SageMaker
The Problem Statement
Running the Model
 Transforming Code to Use SageMaker Resources
Creating the Training Script
Creating the Inference Script
Configuring the Endpoint Generation Files
Setting Up the Dockerfile
Pushing the Docker Image to ECR
Training the Model
Deploying the Model
Doing Real-Time Inference
Doing Batch Transformation
Conclusion
Chapter 9:​Making an End-to-End Pipeline in SageMaker
Overview of Step Functions
Upgrading Step Functions
Defining the Required Parameters
Setting Up the Required Roles
Adding a Policy to the Existing SageMaker Role
Creating a New IAM Role for Step Functions
Setting Up the Training Step
Setting Up the Endpoint Configuration Step
Setting Up the Endpoint Step
Creating a Chain of the Steps
Defining the Workflow and Starting Operation
Exploring the Jobs in Step Functions
Exploring the JSON File That Can Be Passed as Input
Conclusion
Part III: Other AWS Services
Chapter 10:​Machine Learning Use Cases in AWS
Use Case 1:​Natural Language Processing Using Amazon
Comprehend
Analysis of Text
Custom Classification
Use Case 2:​Sales Forecasting Using Amazon Forecast
Creating a Dataset Group
Defining Column Attributes
Importing Data
Making Predictions
Use Case 3:​Image Text Extraction Using Amazon Textract
Extracting Tabular Information
Extracting Form Data
Conclusion
Appendix A:​Creating a Root User Account to Access the Amazon
Management Console
Appendix B:​Creating an IAM Role
Appendix C:​Creating an IAM User
Appendix D:​Creating an S3 Bucket
Appendix E:​Creating a SageMaker Notebook Instance
Index
About the Author
Himanshu Singh
is a technology lead and senior NLP
engineer at Legato Healthcare (an
Anthem company). He has seven years of
experience in the AI industry, primarily
in computer vision and natural language
processing. He has authored three books
on machine learning. He has an MBA
from Narsee Monjee Institute of
Management Studies, and a postgraduate
diploma in applied statistics.
About the Technical Reviewer
Anindita Basak
is a cloud architect and DevOps engineer.
With more than a decade of experience,
she helps enterprises to enable their
digital transformation journey
empowered with multicloud, DevOps,
advanced analytics, and AI. She co-
authored the books Stream Analytics
with Microsoft Azure and Hands-on Azure
Machine Learning and was a technical
reviewer of seven books on Azure along
with two video courses on Azure data
analytics. She has also worked
extensively with AWS Infra, DevOps, and
analytics.
Part I
Introduction to Amazon Web Services
© Himanshu Singh 2021
H. Singh, Practical Machine Learning with AWS
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-6222-1_1

1. Cloud Computing and AWS

Himanshu Singh1
(1) ALLAHABAD, Uttar Pradesh, India

This chapter covers the different components of cloud computing and

of Amazon Web Services (AWS). After reading the chapter, you’ll
understand the different important components of AWS, which will
make it easier to understand the machine learning components of AWS.

What Is the Cloud?

So, what is the cloud? If you look at memes shared across the internet,
you might think the cloud is nothing but someone else’s computer that
you can use from your own computing device, for your own personal
use. Then the question arises, why do we need the other computer
when we have our own? It’s because our computer may not have things
that the other system has. Maybe your budget when buying a system
was less than the other person’s, and he therefore has more
computational power to use. So, instead of buying a new system with
more computational power, you can just access the other system for
some amount of time and then return to your own system. This is the
benefit that the cloud provides. And, by the way, we all know the other
system is not just any normal system. Cloud systems are provided by
big companies such as Amazon and Google. So even if you are trying to
buy a new system with as much computational power as cloud systems,
you will not be able to afford it.
Formally speaking, the cloud is a particular computing service that
is present at a different remote location that we can access using
networking or the internet. Cloud services may include storage
services, infrastructure services, software services, or any other specific
services that you need. Figure 1-1 shows how different devices are
connected to cloud systems at a remote location.

Figure 1-1 How different devices are connected to cloud systems at a remote
location
If we are able to access any of the services present at the remote
location using the internet or networking, then we call this cloud
computing.

Control of Cloud Systems

Obviously, if someone is allowing access to use their personal system
over the internet, then they may want to restrict access in some ways.
Or, they may want one group of people to have full access, but another
group to have limited access. This is done to avoid security issues and
not expose the vulnerabilities present in the system. To solve this
problem, cloud computing comes in four types.
Public cloud
 Private cloud
Hybrid cloud
Community cloud

Public Cloud
When the entire cloud infrastructure is open for public consumption,
then it is called a public cloud. Examples are the email services provided
by Google or Yahoo.

Private Cloud
When only a specific group of people can access the services provided
by a cloud, then it is called a private cloud. An example is when people
in an organization can access the resources present in the
organization’s cloud, but no one from outside the organization can
access the same resources.

Community Cloud
When a cloud service is accessible to a group of organizations, then it is
called a community cloud. For example, different organizations can
access the services of AWS or the Google Cloud Platform by registering.
So, the same services are available to all the organizations that have
paid for it, but not to anyone else.

Hybrid Cloud
When a cloud service provides both options (i.e., services of a public
and private cloud), then it is termed a hybrid cloud. An example is using
two services of AWS. When we train a model using SageMaker training,
it is a private task for specific organizations because it contains
sensitive data and other things, but when we train a model and then
share the endpoint publicly, it is a public cloud because whoever has
the link can access that endpoint. (You’ll learn more about SageMaker
in later chapters.)

Cloud Services
Now that you have learned about the different ways of accessing a
cloud, let’s dive deeper and look at the services that a cloud platform
may provide. We can group these services into four domains.
Infrastructure as a service (IaaS)
Platform as a service (PaaS)
Software as a service (SaaS)
Anything as a service (XaaS)

Infrastructure as a Service
As the name suggests, when a cloud service provider gives access to
users to the infrastructure that it has built, it is considered an IaaS. For
example, a cloud provider may give access to virtual machines, physical
machines, storage devices, etc. For example, we can use Google Drive to
store information on the cloud, since Google is providing its hard drives
as a service. AWS also provides machines called EC2 instances that
individuals can use to do operations that require higher computational
power.

Platform as a Service
Sometimes, instead of requiring an entire infrastructure, we want only
a specific development runtime where we can write our code or make
games or websites. This way the cost of building an entire
infrastructure can be reduced. This type of service is a PaaS. For
example, we can use Google Colaboratory for writing Python or R code.
In addition, we can use AWS SageMaker to train and put a machine
learning model into production. There are other service providers as
well such as Microsoft Azure, Google Cloud Platform, IBM Cloud, etc.

Software as a Service
When we don’t want the runtime, but we want to use a specific
software application with its built-in runtime, we don’t need a PaaS,
which would give us the runtime as well as dependencies and software
we’d need to install. Hence, there are cloud services that provide
specific software for specific uses, called SaaS. Examples of SaaS are
Amazon Ground Truth, which is used for data management, and Office
365 by Microsoft.
Anything as a Service
The first three types of services have been on the market for quite some
time, but now, because of the advancement in technology, cloud service
providers are providing almost anything as a cloud service. For
example, we can now draw sketches of web pages and give them to
Azure, which converts them into HTML pages. In addition, you can play
online songs by just talking to Alexa, which is connected to AWS. All this
comes under the umbrella of XaaS.
Let’s now dive deeper into a specific cloud service provider, called
Amazon Web Services (AWS).

Introduction to Amazon Web Services

AWS provides global cloud computing services across many countries
and is currently responsible for handling the infrastructure of many
companies, including small and large enterprises. According to the AWS
documentation, currently AWS caters to hundreds of thousands of
businesses in 190 countries.
AWS provides more than 150 services that can be used on demand
and can be paid for based on the time used. Currently, AWS has data
servers in a lot of regions, and you can choose to use only one region’s
server that is closest to your users. The following is the list of data
servers across the globe:
North America
Ohio (US East)
Oregon (US West)
Northern California (US West)
Northern Virginia (US West)
Gov Cloud (US East and US West)
Canada (Central)
South America
Sao Paulo
Europe/Middle East/Africa
London (Europe)
 Stockholm (Europe)
Frankfurt (Europe)
Paris (Europe)
Bahrain (Middle East)
Ireland (Europe)
Asia Pacific
Singapore (Asia Pacific)
Beijing (Mainland China)
Sydney (Asia Pacific)
Tokyo (Asia Pacific)
Seoul (Asia Pacific)
Ningxia (Mainland China)
Osaka (Asia Pacific)
Mumbai (Asia Pacific)
Hong Kong (Asia Pacific)
As I mentioned, AWS has more than 150 services. The question is,
how do you access them? Is there a single centralized place from where
they can be accessed? Well, yes! This place is called the AWS
Management Console. Let’s look at some of the features of this console
and how it is really helpful to users.

AWS Management Console

With the AWS Management Console (AMC), not only can you access the
services, but it provides some other cool features as well. Some of them
are as follows:
Once you have created an account on AWS and logged in to AMS, then
your session remains active only for 12 hours. After that, you need to
log in again. Obviously, this time limit is customizable. This feature is
provided for security reasons.
Not only can you access AMS from the Web, but you can use the
mobile app as well. The AMS app is present both on IOS and on
Android devices.
AMS provides access to different learning resources, articles,
documentation, videos, etc., which help us in understanding the
different services of AWS.
 You can even customize and personalize AMS based on your usage
and needs.
After logging in to AWS, you will see the following features:
Search button to find specific services
Recently visited services by a user
List of all the services
Links to automated workflows
Link to learning resources
Figures 1-2, 1-3, 1-4, and 1-5 show the different screens of AMS.

Figure 1-2 Find Services feature and recently visited services on AMS
Figure 1-3 Learning resources on AMS

Figure 1-4 Automation on AMS

Figure 1-5 List of all services on AMS
We will look at how to log in to AWS and visit AMS in detail in the
next section about machine learning. Now, let’s move to the next feature
of AWS called the AWS Command-Line Interface (AWS CLI).

AWS Command-Line Interface

If AMC gives you a visual interface to access the AWS services, the CLI
gives you some advanced power to access the same services through
the console. It is used by advanced developers who have spent some
time with AWS. You just need to download a single tool, and then you
can use it to control different services, write scripts, and have control
over the automation of services.
 AWS provides a lot of resources such as reference documents,
GitHub repositories, forums, etc., for understanding AWS CLI. Though
one can use AWS CLI from the default console such as the command
prompt of Windows or terminals of Linux and Mac, there is a dedicated
AWS shell that provides some advanced functionalities. Some of them
are as follows:
Autocompletion support
Inline documentation of commands
OS shell commands, which can also be executed from the same
shell
We will be using the CLI a lot when we will cover machine learning
in detail. Therefore, we will look at its practical aspects directly in that
section.
Because AWS provides so many services, covering all of them is not
possible in one book. Moreover, this book is about machine learning, so
it doesn’t make any sense to cover every service here. But, we will
discuss three services that I think are really important and commonly
used. The following are the services that we are going to discuss here:
AWS Storage Services
AWS Compute Services
AWS Networking and Content Delivery Services
Let’s start the discussion with the first one, Storage Services.

AWS Storage Services

When we work on a cloud platform and use its services, obviously we’ll
have a lot of data depending on the requirements. For example, if we
are building a website, then we will have images, videos, and lots of
other things to store. If we have a machine learning model, then we will
have terabytes of data to handle. This data can be both structured and
unstructured. Similarly, for business purposes, we can have multiple
Excel sheets or presentations. All these data types must be stored
somewhere in the cloud, and the cloud platform should provide this
facility.
 AWS provides a lot of options for data storage, and we’ll discuss
three of them in this section.
Amazon S3
Amazon Elastic File System (EFS)
AWS Storage Gateway

Amazon S3
One of the most used services of AWS is Amazon Simple Storage System
(S3). It provides you with an interface where you can store your data in
a similar way to how you store it in your local file system. You can
create folders and multiple subdirectories to organize your data. The
following are some of the basic features Amazon S3 provides:
It provides scalability, which is currently leading in the industry.
It provides real-time data availability.
It provides security and optimized performance.
It has a durability of 99.9999999… percent (11 nines).
S3 is really simple to use. First let’s understand some of the naming
conventions used by Amazon S3.

Buckets
A bucket is just like a folder in your local file system. It is a container
used for storing your files.

Objects
The files that you store in S3 are termed objects. All the objects are
stored inside the buckets.

Keys
Every object that you store will be given a unique identifier called a key.
Also, not only objects but buckets are provided with unique keys.
Does S3 only provide simple storage, as its name suggests? I will say
yes and no. Yes, because its main use is storage only, and it is really
simple. No, because it has lots of other features revolving around the
storage feature that make it a go-to service for every customer. Let’s see
what those features are that make S3 so powerful.
Based on how frequently data is being used, S3 provides different
types of storage classes.
S3 STANDARD: Data that needs to be frequently accessed
S3 STANDARD_IA: Data that needs to be less frequently
accessed
S3 GLACIER: Data that we want to archive
Storage without security is nothing. AWS provides access control
to the buckets that you have created. You can accomplish this using
policies. The following are the three levels of control based on
policies that we can apply:
Who can access which bucket?
From which network can the buckets be accessed?
At what time should the buckets be accessed?
You can also create versions of your objects. For example, if the
same Excel sheet is updated five times, then five versions of it can be
created.
In this entire book, Amazon S3 is the service that we will be using
continuously with machine learning services. We will discuss the
services in detail in the next section.

Amazon Elastic File System

Amazon Elastic File System (EFS) is an elastic network file system that
most of the AWS cloud services are compatible with. It is called elastic
because it is scalable as well as shrinkable. If you upload a smaller
amount of data, then it shrinks its size to accommodate that data. But if
you upload a larger amount of data, then it can scale up its size. Scaling
up can be in the petabytes as well. EFS works with the latest version of
NFS, which is NFSv4.1. Hence, it is compatible with almost everything
that you want to develop.

Tip Using Network File System (NFS), you can store, edit, delete,
and perform other operations similar to how you perform them in
 your local system. It is a kind of distributed file system that uses
network-attached storage (NAS). The current version of NFS
provides advanced features such as strong authentication, file
caching, and support for Windows File System. NFS can be accessed
now on global WANs.

Just like S3, EFS provides two kinds of file storage.

Standard Access
Infrequent Access
When we want to access data frequently, we use Standard Access,
while infrequently used data can be stored in Infrequent Access EFS.
Also, just like S3, you can authenticate and authorize data in EFS and
encrypt it further. Finally, you can add policies, just like S3, for
maintaining access control.

AWS Storage Gateway

AWS Storage Gateway is a hybrid infrastructure provided by AWS. If
you want to use your on-premise infrastructure for all your storage
needs but still you want some functionality by which you can use the
cloud storage services of AWS, then Storage Gateway is the best
solution.
Storage Gateway provides three kinds of solutions.
File Gateway
Volume Gateway
Tape Gateway

File Gateway
Using this service, all the files are stored in S3. It gives you a virtual
application with which you can manage all your files in S3.
Retrieving/storing files is done using protocols such as Network File
System or Server Message Block. The virtual software that we are
talking about is nothing but a virtual machine with which you manage
your files. This can be with VMware ESXi or Microsoft Hyper-V.

Volume Gateway
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 "Tiedätte, että puutarhaa ympäröi ylipääsemätön muuri", jatkoi
tohtori.
"Sanokaa minulle, kuinka vieras pääsi puutarhaan?"

Kääntymättä jatkoi pieni pappi: "Ketään vierasta ei koskaan tullut

puutarhaan."

Huoneeseen tuli hiljaisuus, mutta sen keskeytti kohta melkein

lapsellinen nauru. Brownin väitteen mahdottomuus sai Ivanin
tekemään muutamia pilkallisia huomautuksia.

"Vai niin", huudahti hän. "Me emme siis raahanneet tuota suurta,
lihavaa ruumista tänne ja panneet sitä sohvalle eilen illalla? Se ei kai
koskaan ollut tullut puutarhaan, vai mitä?"

"Ollut tullut puutarhaan?" toisti Brown miettivästi.

"Ei ainakaan kokonaisuudessaan."

"Tuopa oli lystikästä", sanoi Simon. "Joko tullaan puutarhaan tai ei

tulla."

"Se ei ole niinkään varmaa", sanoi pappi heikosti hymyillen.

"Kuinka kuuluu seuraava kysymyksenne, tohtori?"

"Te ette kai ole aivan terve", sanoi tohtori kiukustuneena. "Mutta
jos haluatte, esitän seuraavan kysymyksen. Kuinka pääsi Brayne ulos
puutarhasta?"

"Hän ei tullut ulos puutarhasta", sanoi pappi, joka yhä katseli ulos
ikkunasta.

"Eikö hän tullut ulos puutarhasta?" jyrähti Simon.

 "Ei, ei aivan kokonaan", sanoi isä Brown.

Simonin ranskalainen johdonmukaisuus loukkaantui niin, että hän

raivoissaan puristi kätensä nyrkkiin. "Joko tullaan ulos puutarhasta
tai ei tulla", ärjäsi hän.

"Ei aina", sanoi isä Brown.

Tohtori Simon hypähti kärsimättömänä ylös tuoliltaan:

"En viitsi tuhlata aikaa tuollaisiin järjettömyyksiin", huudahti hän

kiivaasti. "Jos te ette ymmärrä, että täytyy olla joko muurien sisällä
tai ulkopuolella, ei minulla enää ole teille mitään sanomista."

"Tohtori", sanoi hengen mies herttaisesti. "Olemmehan aina tulleet

hyvin toimeen. Voittehan, vanhan ystävyyden takia, rauhoittua ja
toistaa viidennen kysymyksenne."

Tohtori Simon vaipui kärsimättömänä tuolille oven viereen ja sanoi

aivan lyhyesti:

"Sekä pää että kaula näyttivät omituisesti raadelluilta. Näytti siltä

kuin olisi se tehty hengen lähdön jälkeen".

"Niin", sanoi liikkumaton pappi. "Ja se oli tehty sitä varten, että
johtuisitte ajattelemaan sitä valhetta, jota todella ajattelitte. Se oli
tehty siksi, että luulisitte pään kuuluvan ruumiiseen."

Se ajatusten rajamaa, missä syntyy kummituksia ja hirviöitä, tuli

hyvin selvästi geeliläisen O'Brienin sielun silmien eteen. Kaikki
mielikuvituksen kaaoksesta nousseet hirmunäyt rupesivat elämään
hänen mielessään. Ääni, vanhempi kuin hänen esi-isiensä, tuntui
kuiskaavan hänen korvaansa: "Varo puutarhaa, missä kasvaa
kahdenlaisia hedelmiä. Vältä puistoa, missä kaksipäinen mies kuoli."
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että sillä-aikaa kun nämä itsepäiset,
vertauskuvalliset olennot kuvastuivat hänen irlantilaisen sielunsa
taikapeiliin, oli hänen ranskalaistunut älynsä kuitenkin valveilla ja
hän kiinnitti huomionsa samalla terävyydellä ja samalla epäilyksellä
kuin muutkin tuohon pieneen, omituiseen pappiin.

Isä Brown oli vihdoinkin kääntynyt ja hänen olentonsa piirtyi

ikkunaa vasten kasvot syvän varjon peitossa. Mutta varjosta
huolimatta saattoi nähdä, että ne olivat aivan harmaat. Hän puhui
kuitenkin niin järkevästi kuin ei mitään geeliläistä kummituspelkoa
olisi ollut olemassa.

"Hyvät herrat", aloitti hän. "Puutarhasta emme löytäneet tuon

muukalaisen Beckerin ruumista, emme löytäneet mitään vierasta
ruumista. Huolimatta tohtori Simonin järkiperäisistä väitteistä, pysyn
siinä, että Becker oli vain osittain läsnä täällä."

"Katsokaapa tätä", ja hän osoitti kauheaa, mustapukuista

ruumista.
"Tätä miestä ette ole eläissänne nähneet. Mutta näittekö tämän?"

Hän sysäsi äkkiä pois tuntemattoman kaljun pään ja asetti sijaan

vieressä olleen valkotukkaisen. Ja siinä makasi nyt Julius K. Brayne
vainaja, sellaisena, ettei ollut erehdyksen mahdollisuuttakaan.

"Murhaaja", jatkoi Brown tyynesti, "katkaisi vihollisensa kaulan ja

heitti miekan pitkän matkan päähän muurin yli. Sinne heitti hän
päänkin. Sitten ei hänen tarvinnut kuin liittää uusi pää ruumiiseen ja
koska hän vaati yksityistä tutkimusta, luulimme me kaikki
tavanneemme muukalaisen."
 "Liittikö hän ruumiiseen toisen pään!" huudahti O'Brien tuijottavin
silmin. "Minkä pään? Päitä ei kasva puissa, vai kuinka?"

"Ei", vastasi isä Brown käheästi. "Niitä kasvaa vain yhdessä

paikassa, niitä kasvaa giljotiinin korissa, jonka vieressä
poliisipäällikkö Aristide Valentin seisoi noin tuntia ennen murhaa. Oi,
ystäväni, kuunnelkaapa sanojani vielä silmänräpäys, ennenkuin
revitte minut kappaleiksi. Valentin on kunnon mies, jos kunnon
mieheksi voi sanoa sitä, joka on tullut hulluksi hyvin epäilyttävästä
aiheesta. Ettekö koskaan ole lukeneet tuon miehen kylmistä,
harmaista silmistä, että hän oli hullu? Hän oli valmis tekemään mitä
hyvänsä hävittääkseen sen, mitä hän sanoi "ristin taikauskoksi". Sitä
varten on hän taistellut, kieltäytynyt ja vihdoin murhannut. Brayne
oli tähän saakka siroitellut miljooniaan niin monelle lahkolle, etteivät
ne paljoakaan vaikuttaneet kokonaisuuden tasapainoon. Mutta nyt
oli Valentin saanut kuulla sellaisen huhun, että Brayne, niinkuin moni
muukin horjuva epäilijä, oli alkanut kallistua meidän puolellemme, ja
se oli jotain toista. Brayne olisi antanut aarteittensa kultavirran tulvia
Ranskan rutiköyhälle ja taistelunhaluiselle kirkolle, hän tukisi siis
varmasti sellaisiakin kansalliskiihkoisia lehtiä kuin "La Guillotine".
Taistelu oli jo alkanut, ja fanaatikko tulistui tulistumistaan vaaraa
ajatellessaan. Hän päätti tappaa miljoonamiehen ja hän teki sen
juuri silloin kun saattoi odottaakin että suurin salapoliiseista tekisi
ainoan rikoksensa. Jonkin rikostieteellisen syyn varjolla anasti hän
Beckerin pään ja vei sen kotiinsa asiapaperisalkussaan. Hän ryhtyi
sitten Braynen kanssa tuohon väittelyyn, jonka loppua lordi Galloway
ei kuullut. Sitten menivät molemmat herrat muurien ympäröimään
puutarhaan. Valentin johti keskustelun miekkailuun, käytti sapelia ja
muutamia kuivia oksia havaintovälineinä ja…"

Arpikas Ivan hyppäsi pystyyn:

 "Te olette järjiltänne!" huusi hän. "Te menette kohta isäntäni luo,
vaikka minun täytyisi…"

"Minä ajattelin juuri tehdä niin", sanoi Brown synkästi. "Minun

täytyy kehoittaa häntä ripittämään itsensä j.n.e."

Ajaen Brown parkaa edessään kuin panttivankia, tai uhria,

syöksyivät nyt kaikki Valentinin hiljaiseen työhuoneeseen.

Suuri salapoliisi istui kirjoituspöytänsä ääressä nähtävästi niin

vaipuneena työhönsä, ettei hän huomannut heidän kiivasta tuloaan…
He seisahtuivat hetkeksi ovelle, mutta tuossa suorassa,
hienopiirteisessä selässä oli jotain, mikä sai tohtorin kiiruhtamaan
esiin. Hän huomasi silloin, että Valentinin vieressä oli pieni
pillerirasia, ja että Valentin istui kuolleena tuolillaan. Itsemurhaajan
tunteettomilla kasvoilla lepäsi ylpeys, joka voitti Catonkin
arvokkuuden.
KUMMALLISET JALAT

Jos te sattumalta tapaatte jonkun tuon suljetun "Kaksitoista totista

kalastajaa" nimisen klubin jäsenen, juuri kun hän astuu sisälle Hotel
Vernoniin ollakseen mukana klubin jokavuotisilla juhlapäivällisillä,
huomaatte, kun hän riisuu päällystakkinsa, ettei hänen juhlapukunsa
ole musta, vaan vihreä. Jos olisitte niin kuulumattoman rohkea, että
uskaltaisitte puhutella tuollaista otusta ja kysyä häneltä syytä siihen,
vastaisi hän kai käyttävänsä vihreää pukua senvuoksi, ettei häntä
luultaisi tarjoilijaksi. Silloin vetäydytte nolona pois, mutta jälkeenne
jää ratkaisematon arvoitus ja tarina, joka ehkä maksaisi kertomisen
vaivan.

Jos — jatkaaksemme taas samojen epätodenmukaisten

edellytysten sarjaa — jos te sattumalta kohtaisitte pienen,
viattoman, virkaintoisen papin, nimeltä isä Brown, ja jos te kysyisitte
häneltä, mitä tapausta hän pitää elämänsä onnellisimpana, vastaisi
hän kai, että hänen onnellisin kokemuksensa, ylimalkaisesti katsoen,
sattui Hotel Vernonissa, missä hän esti rikoksen tapahtumasta ja
pelastipa ehkä sielunkin, vain kuuntelemalla askeleita käytävässä.
Hän lienee ehkä hiukan ylpeä tämän rohkean ja ihmeellisen
aavistuksensa vuoksi, ja on mahdollista, että hän itse johtaisi
keskustelun siihen suuntaan. Mutta koska on hyvin vähän luultavaa,
että nousisitte kyllin korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan
tavataksenne nuo "Kaksitoista totista kalastajaa" tai laskeutuisitte
kyllin alas sivukaupunkien maailmaan ja rikosten lasten joukkoon
kohdataksenne isä Brownin, pelkään minä, ettette koskaan saa
kuulla tuota tarinaa, jollen minä kerro sitä teille.

Hotel Vernon, jossa nuo "Kaksitoista totista kalastajaa" söivät

jokavuotiset juhlapäivällisensä, oli sellainen kokoontumispaikka,
jonka olemassaolo on mahdollinen vain sellaisessa
yhteiskuntapiirissä, jonka vaatimukset tapojen hienostumiseen
nähden hipovat melkein mielipuolisuutta. Hotelli oli "exklusiivisen"
liikeyrityksen mielikuvituksellinen luoma. Toisin sanoen laitos, joka
kannattaakseen ei houkutellut ihmisiä luokseen, vaan sysäsi heitä
pois. Rahaylimystön piirissä kasvavat kauppiaiden vaatimukset joskus
niin suuriksi, että he tulevat vaativammiksi kuin heidän
kauppatuttavansa. He luovat keinotekoisia tarpeita siinä
tarkoituksessa, että heidän rikkaat ja väsähtyneet ostajansa
käyttäisivät rahansa ja diplomaattisen kykynsä niiden
tyydyttämiseen. Jos Lontoossa olisi uudenaikainen hotelli, jonne ei
kuutta jalkaa lyhyempi vieras saisi tulla, syntyisi varmasti
kuudenjalan miesten seura, joka söisi päivällistä siellä. Jos siellä olisi
kallis ravintola, jota omistajan oikun vuoksi pidettäisiin auki
ainoastaan torstai-iltoina, olisi se silloin täpötäysi. Hotel Vernon
sijaitsi kuin sattumalta erään puistikon kulmauksessa Belgraven
kaupunginosassa. Se oli pieni ja tavallaan epämukava. Eräs määrätty
luokka piti kuitenkin näitä epäkohtia jonkunmoisina
suojavarustuksina. Erikoisesti oli eräs epäkohta hyvin merkittävä, se
nimittäin, että ainoastaan neljäkolmatta henkeä saattoi siellä
yhtaikaa syödä päivällistä. Ainoa suuri päivällispöytä oli kuuluisa
terassipöytä, joka seisoi jonkunlaisella parvekkeella taivasalla, ja
josta oli näköala Lontoon kaikkein kauneimpien, vanhojen
puutarhojen yli. Siitä seurasi, ettei noita neljääkolmatta paikkaa
tässä pöydässä voitu käyttää kuin kauniilla ja lämpimällä ilmalla, ja
koska tämä seikka vaikeutti nautintoa, teki huvi sen sitä
halutummaksi. Hotellin silloinen omistaja oli Lever niminen
juutalainen, ja hän ansaitsi melkein miljoonan tekemällä pääsyn
sinne niin vaikeaksi. Luonnollisesti pani hän näin rajoitetun yrityksen
toimeen täyttäen kaikki hienouden korkeimmat vaatimukset. Viinit ja
ruoka olivat Euroopan parhaitten laitosten tasolla ja tarjoilijoiden
käytös oli Englannin yläluokan keskuudessa vallitsevien vaatimusten
mukainen. Omistaja tunsi jokaisen palvelijansa kuin viisi sormeaan.
Heitä oli kaikkiaan viisitoista. On melkein helpompi päästä
parlamentin jäseneksi kuin tarjoilijaksi tähän hotelliin. Joka tarjoilija
oli yhtä hajautunut vaikenemisen taidossa ja notkeassa käytöksessä
kuin mikä aatelispalvelija hyvänsä, ja yleensä oli talossa tarjoilija
jokaista päivällisvierasta varten.

"Kahdentoista totisen kalastajan klubi" ei olisi voinut syödä

päivällistä missään muussa paikassa kuin juuri sellaisessa, sillä se
pysyi ankarasti ylellisessä eristyneisyydessään ja olisi tuntenut olonsa
äärettömän vaivaloiseksi, jos joku muu klubi olisi samaan aikaan
syönyt päivällistä samassa paikassa. Kun "kalastajat" viettivät
jokavuotista päivällisjuhlaansa, oli heillä tapana pitää näytteillä kaikki
arvoesineensä aivan kuin yksityisessä talossa; erikoisesti käyttivät he
kuuluisia kalaveitsiä ja haarukoita, jotka harvinaisella taideaistilla oli
muodostettu kalojen muotoisiksi, käden sijassa suuret helmet. Nämä
pantiin aina pöytään kalaruuan edellä, ja kala oli suurenmoisen
aterian suurenmoisin ruokalaji. Seuralla oli monenlaisia menoja ja
tapoja, mutta sillä ei ollut mitään historiaa, eikä mitään tarkoitusta,
ja siinä juuri oli kaiken ylimyksellinen puoli. Ei tarvinnut tulla
miksikään päästäkseen yhdeksi "Kahdestatoista kalastajasta"; jos
ennestään ei ollut mitään, ei koskaan kuullut puhuttavankaan heistä.
Klubi oli ollut olemassa kaksitoista vuotta. Sen puheenjohtajana oli
mr Audley, varapuheenjohtajana Chesterin herttua.

Jos minun on onnistunut antaa lukijalle käsitys tästä mahtavasta

hotellista, ihmetellee hän, kuinka olen saanut tietää tämän kaiken, ja
hänellä lienee kai omat mietteensä siitä, kuinka niin yksinkertainen
henkilö kuin ystäväni isä Brown oli ollut mahdollinen pääsemään tälle
kultaiselle kukkulalle. Siinä suhteessa on kertomukseni
yksinkertainen, vieläpä hyvin jokapäiväinenkin. Täällä maailmassa on
ikivanha häiriöntekijä ja kansankiihoittaja, joka murtautuu
hienoimpiinkin asumuksiin ilmoittaen, että kaikki olemme veljiä, ja
minne hyvänsä tämä tasaaja ratsastikaan kalpeansinisellä
hevosellaan, sinne oli isä Brownin häntä seuraaminen. Yksi
palvelijoista, eräs italialainen, oli saanut halvauksen eräänä
iltapäivänä, ja hänen juutalainen isäntänsä oli, vaikkakin ihmetellen
mokomaa taikauskoa, suostunut haettamaan lähinnä asuvan
katolisen papin. Emme välitä siitä, mitä tarjoilija ripissä kertoi isä
Brownille, siitä painavasta syystä, että pappi piti sen omana
salaisuutenaan, mutta se näytti kuitenkin antaneen hänelle aiheen
kirjoittaa kirjeen, tai selostuksen, joka koski vanhan vääryyden
ilmaisemista tai oikaisemista. Tästä syystä pyysi siis isä Brown tuolla
nöyrällä suoruudella, mikä olisi tehnyt vaikutuksensa Buckingham-
palatsissakin, että hän saisi huoneen ja kirjoitustarpeita. Mr. Lever
joutui ilkeään välikäteen. Hän oli hyväntahtoinen mies ja hänen
ominaisuuksiinsa kuului myös tuo huono hyväntahtoisuuden
matkiminen, mikä säikähtää vaikeuksia ja meluisia kohtauksia. Näin
harvinaisen vieraan olo hänen hotellissaan sellaisena iltana oli kuin
tahra valkeassa pöytäliinassa. Hotelli Vernonissa ei ollut halpoja
huoneita, sillä ei koskaan ollut ketään hallissa odottamassa, eikä
sinne koskaan tullut satunnaisia vieraita. Siellä oli viisitoista
tarjoilijaa. Sinne odotettiin kahtatoista vierasta. Uuden matkustajan
hotellissa tapaaminen olisi vaikuttanut yhtä yllättävästi kuin uuden
veljen kohtaaminen oman perheen keskuudessa aamiais- tai
teepöydässä. Sitäpaitsi oli papin ulkomuoto kaikkea muuta kuin
ensiluokkainen ja hänen vaatteilleen oli räiskynyt likaa. Hänen
olentonsa, vaikkapa matkankin päästä nähtynä, olisi voinut aiheuttaa
käännekohdan klubin elämässä. Lopuksi keksi mr Lever keinon, millä
välttää vahingon, jos se vain oli vältettävissä. Kun astutte sisään
Hotel Vernoniin, jota ette kai koskaan tule tekemään, kuljette lyhyen,
kallisarvoisilla, vaikka tummilla tauluilla koristetun käytävän läpi
suureen eteiseen ja odotushuoneeseen, mistä käytävät vievät
oikealle julkihuoneisiin ja käytävä vasemmalle keittiöön ja
varastohuoneisiin. Heti vasemmalla on jonkinlaisen lasiseinäisen
konttorin kulmaus ja käytävä odotushuoneeseen; siinä oli kuin talo
talossa, aivan kuin siellä ennen olisi sijainnut hotellin baari.

Tässä huoneessa istui omistajan edustaja — tässä paikassa ei

kukaan, mahdollisuuden mukaan, esiintynyt omassa persoonassaan
— ja konttorin toisella puolen, palvelijainhuoneeseen päin, oli
herrojen päällysvaatekomero, herrojen alueen äärimmäinen raja.
Mutta konttorin ja päällysvaatehuoneen välillä oli pieni kamari, jolla
ei ollut omaa uloskäytävää ja jota omistaja käytti tärkeissä tai
arkaluontoisissa asioissa, kuten lainatessaan jollekin herttualle tuhat
puntaa tai kieltäessään häneltä kuusi penceä. Se, että herra Lever
jätti pappiparan, joka tuhri jotain paperilapulle, puolen tunnin ajaksi
häväisemään tätä pyhää paikkaa, oli suurenmoinen
suvaitsevaisuuden osoitus hänen puoleltaan. Se tarina, jota isä
Brown kirjoitti, oli varmaankin paljon parempi kuin tämä, mutta se ei
koskaan tule tunnetuksi. Voin vain todistaa, että pari kolme sen
loppukappaleista olivat vähemmän jännittäviä ja mieltäkiinnittäviä.
 Sillä juuri niitä kirjoittaessaan alkoi pappi antaa ajatustensa
harhailla ja ulkonaisten, tavallisesti niin elävien aistiensa herätä.
Pimeän hetket ja päivällisen aika alkoivat lähestyä. Hänen pienestä,
syrjäisestä huoneestaan puuttui valoa, ja mahdollista on, että
enenevä hämärä teroitti hänen kuuloaistiaan, niin kuin joskus
tapahtuu. Sillä aikaa kun isä Brown kirjoitti asiakirjansa viimeistä
vähemmän tärkeää osaa, äkkäsi hän kirjoittavansa huoneen
ulkopuolella toistuvan melun tahdissa, aivan kuin ajatuksemme
joskus pyrkivät kiertämään rautatien kolinan säestyksen mukaan.
Kun hän tuli tietoiseksi siitä, huomasi hän myös, mitä se oli: ei
mitään muuta kuin jalkojen töminää, ja sehän on helposti
selitettävää hotellissa. Kuitenkin tuijotti hän pimenevään kattoon ja
kuunteli ääntä. Kuulostettuaan välinpitämättömästi jonkun sekunnin,
hypähti hän pystyyn ja kuunteli tarkasti pää kallellaan. Sitten istuutui
hän taas nojaten otsansa käsiin, ja nyt hän ei ainoastaan kuunnellut,
vaan ajatteli myöskin.

Askeleet huoneen ulkopuolella, jos niitä vain hätäisesti kuunteli,

olivat juuri sellaisia kuin hotellissa luulisi kuulevansa, mutta jos
kuunteli tarkemmin, oli niissä jotain hyvin kummallista. Muita
askeleita ei kuulunut. Talossa oli hyvin hiljaista, sillä harvat vieraat
menivät aina huoneisiinsa, ja hyvin harjoitettuja tarjoilijoita oli
käsketty pysymään näkymättöminä, kunnes heitä tarvittiin. Ei
missään paikassa ollut vähemmän syytä otaksua, että jotain
tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuisi. Mutta nämä askeleet olivat
niin omituisia, ettei niistä voinut sanoa, olivatko ne tasaisia vai
epätasaisia. Isä Brown jäljitteli niitä naputtamalla sormellaan pöydän
reunaan aivan kuin olisi opetellut säveltä pianolla.

Ensin tuli pitkä jakso nopeita pikkuaskeleita, sellaisia, joita pieni

mies ottaa tahtoessaan voittaa käyntikilpailussa. Määrätyssä
kohdassa pysähtyivät ne ja muuttuivat harppauksentapaiseksi,
huolettomaksi käynniksi, jossa ei ollut neljättä osaa edellisten
askeleitten luvusta, vaikka se kesti jokseenkin yhtä kauan. Samassa
silmänräpäyksessä kun viimeinen raskas askel oli lakannut
kuulumasta, alkoi taas kevyt nopea sipsutus vaihtuakseen
vuorostaan raskaammaksi käyntitavaksi. Ne olivat koko ajan samat
kengät, ensiksi koska — mikä myöhemmin tuli selville — muita ei
ollut lähettyvillä; toiseksi koska pohjien narina aina pysyi yhtä
heikkona, vaikka helposti tunnettavana. Isä Brownin pää oli niin
muodostettu, että sen alituiseen täytyi tehdä kysymyksiä, ja tuo
näennäisesti mitätön kysymys, joka nyt oli ratkaistavana, oli
halkaista sen. Olihan hän kyllä nähnyt miesten ottavan vauhtia
hyppyä varten. Hän oli nähnyt heidän ottavan vauhtia liukua
laskeakseen. Mutta minkätähden piti tämän ottaa vauhtia
kävelläkseen? Taikka, miksi käveli hän ensin ja otti vauhtia vasta
sitten? Mikään muu määritelmä ei voinut kuvata tuon harvinaisen
jalkaparin liikkeitä. Mies joko käveli hyvin nopeasti käytävän
puoliväliin jatkaakseen hitaasti loppumatkan, tai käveli hän hyvin
hitaasti alkuosan nauttiakseen sitä enemmän tuosta erinomaisesta
ilosta kävellä nopeasti loppuun. Kumpikaan näistä olettamuksista ei
tuntunut kovinkaan järkevältä. Isä Brownin aivot pimenivät
pimenemistään, yhtärintaa huoneen kanssa.

Mutta kun hän alkoi ajatella kiinteämmin, näytti kammion pimeys

antavan enemmän eloa hänen ajatuksilleen. Hän alkoi kuin
jonkunlaisessa näyssä nähdä nuo kummalliset jalat, jotka
epäluonnollisissa ja vertauskuvallisissa asennoissa hyppelivät
käytävässä. Oliko se pakanan uskonnollista tanssia? Tai oliko se joku
uusi laji tieteellistä voimistelua? Isä Brown alkoi nyt tarkemmin
harkita, mitä nuo askeleet merkitsivät. Ensin nuo harvat askeleet: ne
eivät varmasti olleet hotellin omistajan. Hänenlaisensa miehet
tallaavat eteenpäin nopeassa tahdissa tai istuvat paikallaan. Ei siellä
myöskään voinut olla ketään palvelijoista, eikä määräystä odottavaa
juoksupoikaa. Se ei kuulunut siltä. Köyhemmän kansanluokan miehet
juosta hölköttävät joskus ympäriinsä, kun ovat hiukan päissään,
mutta yleensä ja etenkin kun he ovat joutuneet loisteliaaseen
ympäristöön, seisovat he paikallaan tai istuvat jäykässä asennossa.
Ei, nuo raskaat ja kuitenkin notkeat askeleet, joissa ilmeni
huoletonta pontevuutta, ja jotka eivät synnyttäneet paljon melua,
mutta eivät myöskään pitäneet väliä aiheuttamastaan äänestä, ne
olivat ominaisia vain yhdelle lajille tämän maailman matkamiehiä. Ne
astui länsi-eurooppalainen herrasmies, luultavasti sellainen, jonka ei
koskaan ollut tarvinnut tehdä työtä elatuksekseen.

Juuri kun hän oli päässyt tähän yksinkertaiseen vakaumukseen,

nousi askeleitten nopeus korkeimmilleen ja ne kiiruhtivat rotan
vilkkaudella hänen ovensa ohi. Kuuntelija huomasi, että vaikka
askeleet olivatkin paljon nopeammat, olivat ne silti paljon
hiljaisemmat. Tuntui melkein siltä kuin olisi mies kävellyt
varpaisillaan. Isä Brownin mielestä ei niiden tarkoituksena ollut
salaperäisyyden tavoittelu, vaan jokin muu, jokin mitä hän ei voinut
muistaa. Häntä kiusasi tuollainen kangasteleva muisto, joka saattaa
tehdä ihmisen hulluksi. Hän oli varmasti jossain muualla kuullut tuon
omituisen, nopean käynnin. Äkkiä hypähti hän pystyyn uusi aatos
aivoissaan ja meni ovelle. Hänen huoneestaan ei päässyt suoraa
tietä käytävään, siitä vei ovi toiselta puolen lasiseinäiseen konttoriin,
toiselta päällysvaatekomeroon. Hän koetteli konttorin ovea, mutta
huomasi sen lukituksi. Sitten katseli hän ikkunaa, joka nyt näytti
nelikulmaiselta lasilevyltä, jota varjosti kalpean ruskon valaisema
tumma pilvi, ja nyt vainusi hän rikollisia yrityksiä, niin kuin koira
vainuaa rottaa.
 Kuitenkin voitti hänen järkevämpi minänsä, oli se sitten viisaampi
tai ei, ja hän muisti isännän sanoneen hänelle, että hän aikoi lukita
oven ja päästää hänet ulos myöhemmin päivällä. Hän sanoi itselleen,
että oli ainakin parikymmentä seikkaa, joita hän ei ollut tullut
ajatelleeksi, ja jotka voisivat selittää nuo oudot äänet oven toisella
puolen, ja sitten muisti hän, että päivää oli vielä niin paljon, että hän
ehtisi lopettaa varsinaisen työnsä. Hän istuutui ikkunan ääreen
käyttääkseen hyväkseen viimeistä, hämärää iltavalaistusta ja
syventyi päättävästi kirjoittamaan loppuun selostuksensa. Hän oli
kirjoittanut noin kaksikymmentä minuuttia ja kumartunut yhä
lähemmäksi paperia, sillä nyt alkoi tulla aivan pimeä. Mutta sitten
oikaisi hän itsensä äkkiä. Hän kuuli taas nuo kummalliset askeleet.
Nyt ilmeni niissä vielä kolmas omituisuus. Ennen oli tuo omituinen
mies kävellyt, hyvin kevyesti ja nopeasti kylläkin, mutta hän oli
kävellyt. Nyt juoksi hän. Saattoi kuulla nopeitten, hiljaisten,
notkeitten askelten tulevan pitkin käytävää, aivankuin pakenevan
hyppivän pantterin käpälien tallaamina. Oli mies kuka hyvänsä, niin
oli hän voimakas ja notkea ja hiljainen, mutta kiihkeä into ajoi häntä
eteenpäin. Mutta kun ääni, suhisevan tuulen tapaisena, oli jatkunut
aivan konttoriin saakka, muuttui se jälleen tutuksi, hitaaksi,
huolettomaksi astelemiseksi.

Isä Brown heitti paperit pois, ja koska hän tiesi, että konttorin ovi
oli lukittu, meni hän suoraan vaatekomeroon toisella puolen.
Vahtimestari oli juuri poistunut, kaiketi siksi, että ainoat vieraat
istuivat pöydässä ja hänen toimensa oli siis turha. Sittenkun isä
Brown oli kompuroinut päällystakkien välitse, huomasi hän, että
jonkinlainen puoliovi tai pöytä yhdisti melkein pimeän vaatekomeron
voimakkaasti valaistuun käytävään. Tuollaisen korokkeen yli olemme
kai jokainen ojentaneet sateenvarjomme ja ottaneet vastamerkin.
Kaaressa pöydän yläpuolella paloi liekki, heikosti valaisten isä
Brownin, jonka mustat ääriviivat piirtyivät hänen takanaan laskevan
auringon harmaankeltaisessa valossa kiiltävää ikkunaa vasten. Mutta
sama liekki valoi melkein näyttämöllisen valonsa mieheen, joka seisoi
käytävässä vaatekomeron ulkopuolella.

Hän oli elegantin näköinen hyvin yksinkertaisessa

seurustelupuvussaan. Vaikka hän olikin pitkäkasvuinen, ei hän
kuitenkaan näyttänyt vaativan paljon tilaa. Tuntui siltä, että hän olisi
voinut häipyä pois kuin varjo siinäkin, missä moni lyhytkasvuisempi
olisi täyttänyt paikkansa tai ollut tiellä. Hänen nyt lampun valaisemat
kasvonsa olivat tummat ja eloisat, ja kaikesta näkyi, että hän oli
ulkomaalainen. Hänellä oli kaunis vartalo ja hänen käytöstapansa oli
hyväntahtoista ja itsetietoista. Joku arvostelija olisi ehkä
huomauttanut, ettei musta takki oikein vastannut hänen vartaloaan
ja käytöstapaansa, vieläpä, että se siellä täällä muodosti poimuja,
eikä istunut oikein hyvin. Heti nähdessään Brownin tummat ääriviivat
auringonlaskua vasten heitti hän pöydälle numerolla varustetun
pahvilapun ja lausui ystävällisen käskevällä äänellä:

"Olkaa hyvä ja antakaa hattuni ja palttooni; minun täytyy heti

lähteä täältä."

Sanaakaan sanomatta otti isä Brown lapun ja meni tottelevaisesti

hakemaan päällystakkia. Hän ei toimittanut palvelijan tehtäviä
ensimäistä kertaa. Hän tuli takaisin löydettyään takin ja heitti sen
pöydälle. Vieras, joka sillä aikaa oli haeskellut taskuistaan, sanoi
hymyillen:

"Minulla ei ole hopeaa mukanani. Pitäkää tuo." Hän heitti pöydälle

puoli puntaa ja tarttui takkiinsa.
 Isä Brownin olemus näytti yhä mustalta ja liikkumattomalta, mutta
tällä hetkellä meni kai hänen päänsä pyörälle. Omituista kyllä, oli
hänellä päästään enimmän hyötyä silloin, kun se meni pyörälle.
Silloin kertoi hän kaksi kahdella ja sai tuloksi neljä miljoonaa.
Katolinen kirkko, joka ankarasti puolustaa tervettä järkeä, ei aina
hyväksynyt tällaista laskutapaa. Joskus ei hän itsekään sitä
hyväksynyt. Mutta se oli todellista haltioitumista, joka oli tärkeä
ratkaisevina hetkinä, silloin, kun se, jonka pää menee pyörälle,
suoriutuu leikistä pää tallella.

"Minä luulen, sir", sanoi hän kohteliaasti, "että teillä kyllä on

hopeaa taskussanne."

Pitkä herra tuijotti häneen:

"Mitä hiiden syytä teillä on valittaa, annanko teille hopeaa vai

kultaa?" huudahti hän.

"Hopealla saattaa joskus olla suurempi arvo kuin kullalla", sanoi

pappi lempeästi. "Etenkin jos sitä on suuri määrä."

Vieras katseli häntä tarkastellen. Sitten loi hän vielä tutkivamman

katseen pitkin käytävää pääovelle päin. Ja sitten palasi hänen
katseensa Browniin, jonka jälkeen hän katseli ikkunaa Brownin pään
takana hyvin tutkivasti. Myrskyn jälkeinen hehku valaisi sitä ja silloin
näytti hän tehneen päätöksensä. Hän laski toisen kätensä pöydälle,
teki hyppäyksen, jota taidevoimistelija olisi kadehtinut, ja seisoi nyt
uhkaavana papin edessä pitäen häntä toisella kädellä kauluksesta.

"Seisokaa hiljaa", kuiskasi hän sähisten. "En tahdo uhata teitä,

mutta…"
 "Minä tahdon sensijaan uhata teitä", sanoi isä Brown äänellä, joka
muistutti ukkosen jyrinää. "Minä tahdon uhata teitä sillä madolla,
joka ei koskaan kuole, ja sillä tulella, joka ei koskaan sammu."

"Tepä olette kummallinen vaatteiden vartija", sanoi herra.

"Minä olen pappi, herra Flambeau", sanoi isä Brown, "ja olen
valmis kuuntelemaan rippiänne."

Toinen seisoi huohottaen jonkun sekunnin, mutta horjahti sitten

taapäin ja vaipui tuolille.

*****

"Kahdentoista kalastajan" päivällisillä oli tarjottu kaksi ensimäistä

ruokalajia ja olivat ne osoittautuneet onnistuneiksi. En aio jäljentää
ruokalistaa, sillä jos sen tekisinkin, ei kukaan ymmärtäisi sitä. Se oli
kirjoitettu tuolla ranskalaisella sekasotkulla, jota kokit käyttävät ja
jota ranskalaiset itsekään eivät lainkaan ymmärrä. Klubissa oli
perintätapana, että päivällisen voileipäherkkujen piti olla mitä
vaihtelevimpia ja monilukuisimpia. Niistäkin keskusteltiin vakavasti,
siksi että ne olivat tunnustetusti tarkoituksettomia, niinkuin koko
päivällinen ja koko klubikin. Perintätapana oli myös, että sopan piti
olla kevyen ja vaatimattoman, aivan kuin lyhyt välisoitto, joka johti
seuraavaan lajiin, kalaruokaan. Keskustelu oli tuota brittiläisessä
maailmassa vallitsevaa kevyttä ja juoksevaa pöytäpuhetta; se
vallitsee siellä salaisena tapana, vaikka todellinen englantilainen
hyötyisi siitä hyvin vähän, jos sattuisi kuulemaan sitä. Molempien
puolueiden ministereitä mainittiin siellä etunimillään jonkinlaisella
väsähtäneellä hyväntahtoisuudella. Radikaalista raha-
asiainministeriä, jota koko torypuolueen katsottiin halveksivan hänen
kiristystoimenpiteittensä tähden, kehuttiin pienien, sievien runojensa
tai metsästyssatulansa vuoksi. Torypuolueen johtaja, jota liberaalien
katsottiin vihaavan kuin tyrannia, joutui puheenaiheeksi ja häntä
kehuttiin — vapaamieliseksi. Poliitikoilla näytti tosiaan olevan suuri
merkitys. Mutta se, mikä sen heille antoi, näytti olevan mikä muu
hyvänsä kuin heidän politiikkansa. Mr Audley, klubin puheenjohtaja,
oli ystävällinen, vanhanpuoleinen mies, joka yhä käytti Gladstone-
kaulusta. Hän oli koko tämän mielikuvitusrikkaan, mutta kuitenkin
hedelmättömän seuran jonkinlainen vertauskuva. Hän ei koskaan
ollut tehnyt mitään, ei edes vääryyttä. Hän ei ollut elostelija, eikä
edes erikoisen rikaskaan. Hän yksinkertaisesti käsitti, mistä oli
kysymys, ja sillä hyvä. Ei mikään puolue voinut olla tietämättä
hänestä, ja jos hän olisi halunnut salkun, olisi hän varmasti päässyt
ministeristöön. Chesterin herttua, varapuheenjohtaja, oli nuori
poliitikko, jolla oli tulevaisuus edessään. Hän oli iloinen nuorukainen,
tukka vaalea, sileäksi kammattu, kasvot pisamaiset, äly
keskinkertainen ja maatilat suunnattomat. Hän miellytti aina
julkisesti esiintyessään ja hänen johtava periaatteensa oli hyvin
yksinkertainen. Jos hän sattui keksimään leikkipuheen, lausui hän
sen julki, ja häntä pidettiin säkenöitsevänä. Jos hän ei keksinyt
mitään, sanoi hän, että nyt ei ollut leikin aika, ja silloin pidettiin
häntä luotettavana. Yksityisessä elämässään, klubissa vertaistensa
seurassa, oli hän yksinkertaisesti iloinen, avomielinen ja vallaton kuin
koulupoika. Mr Audley, joka ei koskaan ollut poliitikko, kohteli
tovereitaan vakavammin. Ällistyttipä hän joskus seuruetta
lauselmilla, joissa viitattiin jonkinlaiseen erotukseen vanhoillisten ja
vapaamielisten välillä. Itse oli hän vanhoillinen, yksityisenäkin.
Hänen harmaa tukkansa valui niskaan, päättyen pyöristettyyn
kiharaan takin kauluksella ja johtaen ajatuksen eräisiin vanhoihin
valtiomiehiin. Takaapäin katsottuna näytti hän mieheltä, jota
valtakunta tarvitsi. Edestäpäin näytti hän hyväntahtoiselta,
varakkaalta vanhaltapojalta, jolla oli huone Albanyssä, ja semmoinen
hän todella olikin.

Kuten sanottu terassipöydässä oli tilaa neljällekolmatta henkilölle,

ja klubissa oli vain kaksitoista jäsentä. He saattoivat siis laittaa
olonsa terassilla vallan mukavaksi. He olivat asettuneet pöydän
sisäreunan puolelle, niin ettei heitä vastapäätä ollut ketään
pimittämässä näköalaa yli puutarhojen, joiden värit vielä olivat
elävät, vaikka ilta olikin saapunut tavallista pimeämpänä tänä
vuodenaikana. Puheenjohtaja istui keskellä aterioitsevien riviä ja
varapuheenjohtaja pöydän oikeassa päässä. Sitten kun nuo
kaksitoista vierasta olivat alkaneet asettua paikoilleen, oli jostain
tuntemattomasta syystä tapana, että nuo viisitoista tarjoilijaa jäivät
seisomaan riviin pitkin seinää, aivan kuin kuninkaalle kunniaatekevät
joukot, samalla kun hotellin lihava isäntä alituiseen kumarteli klubille
säteillen iloista yllätystä, niin kuin ei koskaan olisi kuullut puhuttavan
näistä herroista. Koko tämä tarjoilijoiden parvi katosi kuitenkin kohta
kun ensimäinen veitsi tai haarukka kilahti. Ainoastaan se pieni osa,
mikä tarvittiin korjaamaan pois ja asettamaan paikoilleen lautasia,
liikkui edestakaisin kuolemanhiljaisuuden vallitessa. Luonnollisesti oli
isäntä tai omistaja, mr Lever, kadonnut jo aikaa ennen kumarrellen
mitä kohteliaimmin. Olisipa melkein liioiteltua, vieläpä halventavaakin
väittää, että hän enää myöhemminkään varsinaisesti esiintyi. Mutta
kun tärkeintä ruokalajia, kalaa, piti tarjottaman, huomattiin — kuinka
sen nyt ilmaisisin — aivan kuin liikkuva varjo, kuin muistutus hänen
persoonallisuudestaan, joka todisti, että hän liikuskeli läheisyydessä.
Pyhä kalaruoka näytti tietämättömän silmissä noin hääleivoksen
kokoiselta ja muotoiselta jättiläisputingilta, jota valmistettaessa koko
joukko hyvin mieltäkiinnittäviä kaloja oli ikuisesti menettänyt sen
muodon, jonka Luoja oli niille antanut. Nuo "Kaksitoista totista
kalastajaa" tarttuivat nyt kuuluisiin kalaveitsiinsä ja
kalahaarukkoihinsa ja ryhtyivät ruokaan yhtä vakavina kuin joka
tuuma tästä putingista olisi maksanut yhtä paljon kuin
hopeahaarukka, jolla sitä syötiin. Ja ehkäpä asianlaita olikin niin.
Ruokalaji nautittiin syvän hiljaisuuden vallitessa, ja vasta sitten kun
nuoren herttuan lautanen oli lähimailleen tyhjä, teki hän seuraa van
oikeauskoisen huomautuksen:

"Tällaista putinkia ei osata valmistaa muualla kuin täällä."

"Ei missään muualla", sanoi mr Audley syvällä bassoäänellä,

kääntyen puhujaan ja nyökäyttäen monta kertaa arvokasta päätään.
"Ei missään muualla kuin täällä. Joku sanoi minulle, että Café
Anglaissa…"

Tässä keskeytti hänet ja saattoi silmänräpäykseksi pois

tasapainosta se seikka, että hänen lautasensa korjattiin pois, mutta
hänen onnistui pian tavoittaa arvokkaan ajatuslankansa pää.

"Joku sanoi minulle, että se Café Anglaissa on yhtä hyvin

valmistettua. Mutta kaukana siitä, sir", jatkoi hän pudistaen päätänsä
horjumattomana kuin ankara tuomari. "Kaukana siitä."

"Sitä paikkaa pidetään parempana kuin se on", sanoi eräs eversti

Pound, joka ulkonäöstä päättäen puhui ensi kertaa moneen
kuukauteen.

"Enpä mene sanomaan niin varmasti", sanoi Chesterin herttua,

joka oli optimisti. "Se on aika hauska muutamissa suhteissa. Se on
aivan voittamaton…"

Tarjoilija tuli nopeasti käyden huoneen läpi ja pysähtyi äkkiä. Hän

pysähtyi yhtä hiljaa kuin oli kävellytkin, mutta kaikki nämä omituiset
ja veltostuneet herrat olivat niin tottuneet heitä ympäröivään ja
heidän olemustaan kannattavan koneiston äänettömyyteen, että he
säpsähtivät, aivankuin tarjoilija olisi tehnyt jotain odottamatonta. He
tunsivat samaa kuin minä ja sinä tuntisimme, jos eloton maailma
näyttäytyisi tottelemattomalta — jos tuoli pakenisi meitä.

Tarjoilija seisoi tuijottaen muutaman sekunnin, joitten kuluessa

kaikkien kasvoille vähitellen levisi jonkunlainen häpeävä ilme —
kokonaan meidän aikakautemme tuotteita. Siinä ilmenee vastakohta
nykyaikaisen hyväntekeväisyyden ja sen kauhean kuilun välillä, joka
nykyään erottaa rikkaiden ja köyhien sielut. Entisajan todellinen
ylimys olisi ensiksi alkanut pommittaa tarjoilijaa tyhjillä pulloilla ja
lopuksi kai rahoilla. Todellinen demokraatti olisi toverillisella
suoruudella kysynyt tarjoilijalta, mitä hittoja hänellä oli täällä
tekemistä. Mutta nämä nykyaikaiset rahavallan kannattajat eivät
voineet kärsiä köyhän miehen läheisyyttä, oli hän sitten orja tai
ystävä. Se, että palveluskunnassa oli jotain epäkunnossa, oli vain
ikävää ja hyvin häiritsevää. Nämä herrat eivät millään muotoa
tahtoneet olla karukäytöksisiä ja heitä peloitti näyttää
hyväntahtoisilta. He tahtoivat vain, että häiriö, oli se mikä hyvänsä,
pian olisi lopussa. Se olikin jo lopussa. Kun tarjoilija oli seisonut
jonkun hetken aivan kuin jäykkäkouristuksen lamauttamana, kääntyi
hän ja syöksyi ulos.

Kun hän taas näyttäytyi huoneessa, tai oikeastaan ovella, oli

hänen seurassaan toinen tarjoilija, jolle hän etelämaisella
vilkkaudella kuiskutti jotain kiivaasti viittilöiden. Sitten poistui
ensimäinen vahtimestari, jätti toisen siihen ja palasi kolmannen
kanssa. Kun vihdoin neljäs oli liittynyt nopeasti kokoontuvaan
synoodiin, arveli mr Audley, hienojen tapojen nimessä, ajan sopivaksi
hiljaisuuden rikkomista varten. Puheenjohtajan vasaran asemesta
käytti hän kovaa rykäisyä ja sanoi:

"Nuori Moocher tekee mainiota työtä Birmassa. Ei mikään muu

kansallisuus maailmassa voisi…"

Viides tarjoilija oli tullut lentäen kuin nuoli ja kuiskasi hänelle:

"Suokaa anteeksi, mutta asia on tärkeä. Saisiko isäntä puhutella

teitä?"

Ällistyneenä kääntyi puheenjohtaja ympäri ja hänen hämmästynyt

katseensa kohtasi nyt mr Leverin, joka lähestyi heitä sopimattoman
hätäisesti. Kelpo isännän käynti oli aivan tavallista, mutta hänen
kasvonsa eivät suinkaan olleet entisen näköiset. Tavallisesti oli niillä
terve, kuparinruskea väri, nyt ne olivat sairaaloisen keltaiset.

"Suokaa anteeksi, mr Audley", sanoi hän aivan kuin olisi kärsinyt

hengenahdistusta. "Minulla on pahoja epäilyksiä. Kun teidän
kalalautasenne korjattiin pois, olivat kai veitset ja haarukat niiden
mukana?"

"Niin minun tietääkseni", vastasi puheenjohtaja hiukan tulistuen.

"Näitte kai hänet?" läähätti hätääntynyt isäntä. "Näitte kai

tarjoilijan, joka korjasi ne? Tunnetteko hänet?"

"Minäkö tuntisin tarjoilijan?" kysyi mr Audley harmistuneena.

"Varmasti en!"

Mr Lever levitti kätensä hätääntyneellä liikkeellä.

 "Minä lähetin hänet sisään. Minä en tiedä milloin ja miksi hän tuli.
Minä lähetin tarjoilijani sisään korjaamaan lautasia ja hän huomasi,
että ne jo olivat korjatut."

Mr Audley näytti nyt liian sekaantuneelta ollakseen se mies, jota

valtakunta tarvitsi. Ei yksikään seurueesta voinut saada sanaakaan
sanotuksi, paitsi tuo puuhevonen eversti Pound, jonka outo
sähkövirta oli tehnyt luonnottoman eloisaksi. Hän nousi jäykästi
istuimeltaan, vaikka toiset jäivätkin istumaan, kiersi lornetin
silmäkulmaansa ja alkoi puhua karkealla, hillityllä äänellä, aivankuin
olisi puoleksi unohtanut puhumisen taidon.

"Luuletteko", sanoi hän, "että joku on varastanut kalahopeamme?"

Isäntä levitti taas kätensä, tällä kertaa vielä avuttomampana, ja

silmänräpäyksessä olivat kaikki herrat seisoallaan pöydän ääressä.

"Ovatko kaikki tarjoilijanne läsnä?" kysyi eversti matalalla,

karkealla äänellään.

"Kyllä, kaikki, sen olen itse nähnyt", huudahti nuori herttua ja

työnsi innokkaasti esiin poikamaiset kasvonsa. "Minä lasken heidät
aina kun minä tulen sisään. He ovat niin hullunkurisen näköisiä
seistessään rivissä pitkin seinää."

"Mutta eihän voi muistaa niin varmasti"… alotti mr Audley

raskaasti ja epäröiden.

"Kyllä, minä vakuutan muistavani sen vallan hyvin", huusi herttua

innokkaasti. "Tässä hotellissa ei koskaan ole ollut kuin viisitoista
tarjoilijaapa tänä iltana oli heitä myöskin tasan viisitoista, ei
enempää eikä vähempää."
 Isäntä kääntyi nyt häneen päin kaikki jäsenet vapisten.

"Te sanotte, sanotte", änkytti hän, "että te laskitte minun

tarjoilijani viideksitoista?"

"Niinkuin tavallisesti", vakuutti herttua. "No, mitä siitä?"

"Ei mitään", sanoi Lever kamalalla äänenpainolla. "Mutta se on

varmasti aivan mahdotonta. Yksi noista viidestätoista makaa
kuolleena huoneessaan."

Järkyttävä hiljaisuus vallitsi hetken huoneessa. On mahdollista —

sillä sanalla "kuolema" on yliluonnollinen voima — että jokainen
näistä tyhjäntoimittajista katseli sillä hetkellä sieluaan ja huomasi
sen pieneksi kuin kuivettuneen herneen. Eräs heistä — luulen, että
se oli herttua — saattoi vielä sanoa rikkaan miehen
hyväntahtoisuudella:

"Voimmeko tehdä jotakin hänen hyväkseen?"

"Hänen luonaan on ollut pappi", sanoi juutalainen osoittaen

vähäistä liikutusta.

Kuin tuomiopasuunan puhaltaessa heräsivät nyt kaikki asemansa

tuntoon. Muutamien hajauttavien sekuntien aikana olivat he todella
tulleet siihen luuloon, että tuo viidestoista oli saattanut olla kuolleen
tarjoilijan henki. Tämä ajatus oli tehnyt heidät mykiksi, sillä henget
ja kummitukset olivat heistä yhtä vastenmielisiä kuin kerjäläiset.
Mutta hopeoitten muisto mursi ihmeen taikavoiman, mursi sen aivan
äkkiä voimakkaalla taka-iskulla. Eversti kaatoi tuolinsa ja meni pitkin
askelin ovea kohti.
 "Jos täällä oli viidestoista mies", sanoi hän, "niin oli se, hyvät
ystävät, varas. Kiiruhtakaamme heti pääkäytävälle ja takaportille ja
sulkekaamme ne hyvin. Puhukaamme sitten asiasta. Klubin
neljäkolmatta helmeä ovat kyllin arvokkaat takaisin saataviksi."

Mr Audley näytti ensin epäilevän, sopiko kiireellinen into

gentlemannille, mutta kun hän näki herttuan nuorekkaalla kiihkolla
syöksyvän portaita alas, seurasi hän jälessä vakavin askelin.

Samassa syöksyi kuudes tarjoilija sisään ja kertoi, että hän oli

löytänyt kaikki kalalautaset tarjoilupöydälle ladottuina, mutta
hopeasta hän ei ollut nähnyt kiiltoakaan.

Päivällisvieraat ja tarjoilijat, jotka nyt hujan hajan juoksivat

käytävän läpi, jakaantuivat kahteen joukkoon. Useimmat seurasivat
isäntää suureen halliin ja pääovelle saadakseen tietää, oliko joku
mennyt ulos. Eversti Pound, puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja
pari muuta syöksyivät käytävään, joka johti palvelijoiden
huoneeseen, koska he pitivät luultavimpana, että varas oli paennut
sitä tietä. He kulkivat siis vaatekomeron hämärän syvennyksen ohi ja
huomasivat pienen, mustiinpuetun olennon, kaiketi ovenvartijan,
joka seisoi varjossa.

"Halloo!" huusi herttua. "Oletteko nähnyt jonkun menevän tästä

ohi?"

Lyhytkasvuinen ei vastannut suoraan, vaan sanoi ainoastaan:

"Minulla on luullakseni hallussani se, mitä herrat etsivät."

He pysähtyivät epäröiden ja ihmetellen, samalla kun mies meni

peremmälle vaatekomeroon ja palasi molemmat kädet täynnä
kiiltävää hopeaa, jonka hän myyjän varmuudella asetti pöydälle.
Hopea näyttäytyi tusinaksi omituisen muotoisia veitsiä ja haarukoita.

"Te — te", änkytti eversti menetettyään lopuksi tasapainonsa

täydellisesti. Sitten kurkisti hän pimeään, pieneen aitaukseen ja
huomasi kaksi seikkaa: ensiksi, että pikkuinen, tumma mies oli papin
puvussa, toiseksi, että hänen takanaan olevan huoneen ikkuna oli
rikottu, niin kuin joku olisi väkisin pyrkinyt läpi siitä.

"Liian kallisarvoisia tavaroita vaatekomerossa säilytettäviksi, vai

kuinka?" huomautti pappi iloisesti ja järkevästi.

"Oletteko te, oletteko te varastanut nämä?" sopersi mr Audley

säikähtynein silmin.

"Siinä tapauksessa", sanoi pappi, "jätän minä ne ainakin takaisin."

"Mutta sitä te ette ole tehnyt", sanoi eversti Pound yhä tuijottaen
rikottuun ikkunaan.

"Suoraan sanoen, en ole tehnyt sitä", sanoi pieni mies hieno iva
äänessään. Ja sitten istuutui hän aivan vakavana korkealle jakkaralle.

"Mutta te tiedätte, kuka tämän on tehnyt", sanoi eversti.

"Hänen oikeaa nimeään en tunne", sanoi pappi hiljaisesti. "Mutta

tiedän jokseenkin paljon hänen ruumiin voimistaan ja kiusauksistaan.
Sain edellisestä jonkunmoisen käsityksen, kun hän koetti kuristaa
minut, ja hänen siveyskäsitteistään, kun hän katui."

"Kun hän katui. Sepä joltakin kuuluu!" huudahti nuori Chester

kimeästi nauraen.
 Isä Brown nousi seisomaan kädet selän takana:

"Niin, eikös olekin kummallista", sanoi hän, "että varas ja

seikkailija voi katua, kun niin monet, varmassa asemassa olevat
miehet pysyvät kovina ja kevytmielisinä, hyödyttöminä sekä
Jumalalle että ihmisille? Mutta, suokaa anteeksi, siinä tunkeudutte te
minun alalleni. Vaikka te epäilette miehen katumuksen todellisuutta,
niin olette kaikissa tapauksissa saaneet takaisin veitsenne ja
haarukkanne. Te olette nuo 'kaksitoista totista kalastajaa' ja tuossa
on teille kaikki hopeakalanne. Mutta Hän on tehnyt minusta ihmisten
kalastajan."

"Saitteko kiinni tuon miehen?" kysyi eversti otsa rypyssä.

Isä Brown kohtasi avoimin katsein hänen yrmeän muotonsa.

"Kyllä", sanoi hän. "Minä vangitsin hänet näkymättömällä koukulla

ja näkymättömällä siimalla, joka on niin pitkä, että se suo hänen
kulkea, vaikka maailman loppuun, mutta sentään niin vahva, että
voin temmata hänet takaisin yhdellä nykäyksellä."

Tuli pitkä hiljaisuus. Kaikki toiset hajaantuivat viedäkseen jälleen

löydetyt hopeat tovereilleen tai neuvotellakseen hotellin omistajan
kanssa asian omituisesta laadusta. Yrmeä eversti istui kuitenkin
paikoillaan pöydän reunalla heiluttaen pitkiä, ohuita jalkojaan ja
pureskellen mustia viiksiään.

Lopuksi sanoi hän aivan tyynesti papille: "Se taisi olla aika sukkela
veitikka, mutta luulenpa tuntevani vielä sukkelamman."

"Kyllähän hän oli sukkela", vastasi pappi. "Mutta en oikein tiedä,

ketä tarkoitatte vielä sukkelammalla."
 "Tarkoitan teitä", sanoi eversti naurahtaen. "Minun tarkoitukseni ei
ole saattaa miestä vankilaan, senvuoksi voitte olla aivan rauhallinen.
Mutta tahtoisinpa uhrata monta hopeahaarukkaa saadakseni aivan
pilkulleen tietää, kuinka te sotkeennuitte tähän juttuun ja saitte
miehen luovuttamaan hopeat. Te olette varmasti viekkain veitikka
koko seurassamme."

Isä Broxvnilla ei näyttänyt olevan mitään everstin karua

avomielisyyttä vastaan.

"Vai niin", sanoi hän hymyillen. "En voi tietysti virkkaa mitään siitä,
kuka mies on, tai kertoa hänen tarinaansa, mutta ei ole olemassa
mitään syytä, minkä vuoksi en voisi kertoa teille niitä ulkonaisia
seikkoja, jotka itse keksin."

Odottamattoman notkeasti hyppäsi hän aitauksen yli ja istuutui

eversti Poundin viereen, heilutellen lyhyitä jalkojaan kuin aidalle
kiivennyt pojanvekara. Hän alkoi kertoa tarinaa yhtä vapaasti kuin
olisi hän jutellut siitä vanhalle ystävälle jouluhiiloksen ääressä.

"Katsokaas, eversti", sanoi hän. "Olin sulkeutunut tuohon pieneen

huoneeseen kirjoittelemaan, kun kuulin jalkaparin täällä käytävässä
harjoittelevan tanssia, joka oli yhtä konstikas kuin kuolemankarkelo.
Ensin tuli parvi nopeita, lystikkäitä pikkuaskelia, aivan kuin siellä olisi
tallustellut mies, joka oli lyönyt vetoa osaavansa kävellä varpaillaan;
sitten tuli sarja hitaita, huolimattomia, narisevia askeleita, jotka
muistuttivat sikaria polttelevan herrasmiehen kävelyä. Mutta minä
olisin voinut vannoa, että samat jalat astuivat molemmat askellajit,
jotka vuorotellen toistuivat. Ensin kevyttä käyntiä, sitten raskasta ja
sitten taas kevyttä. Ensin ihmettelin välinpitämättömästi, sitten yhä
innokkaammin, minkä ihmeen vuoksi mies vuorotellen esitti noita
molempia osia. Toinen käyntitapa oli tuttu. Se oli samanlaista kuin
teidän, eversti. Sillä lailla kävelee hyvinvoipa herrasmies, joka
odottaa jotain ja joka kuljeksii ympäriinsä mieluummin liikkuvan
luonteensa, kuin levottomuuden tähden. Toisenkin tavan tunsin,
mutta en muistanut, minkälaiset ihmiset kävelivät sillä tavoin.
Olisinkohan matkoillani tavannut jonkun hassunkurisen olion, joka
puikahteli ympäriinsä varpaillaan noin kummallisesti? Mutta silloin
satuin kuulemaan lautasten kalinaa, en tiedä miltä suunnalta, ja
vastaus oli selvä kuin makkaraliemi. Käyntitapa oli tarjoilijan —
ruumis hiukan kumarassa, silmät alas luotuina, takinliepeet ja
ruokaliina takana liehumassa. Ajattelin vielä asiaa puolitoista
minuuttia ja luulen, että rikoksen laatu selveni minulle yhtähyvin kuin
olisin itse aikonut tehdä sen."

Eversti Pound katsahti terävästi häneen, mutta papin lempeät,

harmaat silmät katselivat viattoman miettivinä kattoon.

"Joka rikoksen laita on kuin minkä taitavan tempun hyvänsä",

jatkoi hän. "Älkää näyttäkö noin ihmettelevältä. Rikokset eivät ole
ainoita taidonnäytteitä, jotka ovat kotoisin helvetillisistä työpajoista.
Joka taideteoksella, jumalallisella tai pirullisella, on oma kulumaton
tuntomerkkinsä. Tarkoitan, että sen ydin on yksinkertainen, vaikka
suoritus olisi miten monimutkainen hyvänsä. Hamletissa esimerkiksi
ovat haudankaivajan irvipuheet, hullun tytön kukkaset, Osricin
kummalliset koristeet, haamun kalpeus ja pääkallon irvistys vain
oikkuja, sidottuja monimutkaiseksi seppeleeksi tumman miehen,
murhenäytelmän varsinaisen pääkuvion ympärille."

"Täälläkin", jatkoi hän ja laskeutui hymyillen alas paikoiltaan,

"täälläkin tapaamme tumman miehen yksinkertaisen
murhenäytelmän."
 "Niin", sanoi hän nähdessään everstin kysyvän katseen. "Koko
tämä tapaus kiertelee mustan takin ympärillä. Tässäkin, niinkuin
Hamletissa, on rococotyylisiä sivukuvioita, esimerkiksi te itse. Sitten
on kuollut tarjoilija, joka näyttäytyi siellä, missä hänen ei olisi pitänyt
olla. Sitten tuo näkymätön käsi, joka korjasi hopeat pöydältä ja
muuttui kohta ilmaksi. Mutta jokainen viisaasti harkittu rikos
perustuu lähinnä johonkin hyvin yksinkertaiseen tosiseikkaan, joka
itsessään ei ole salaperäinen. Salaperäisyys on siinä, että osaa
kätkeä tuon tosiseikan ja johtaa ajatukset pois siitä. Tämä suuri,
hyvin suunniteltu ja — jos kaikki olisi käynyt säännöllisesti — paljon
tuottava rikos oli rakennettu sille yksinkertaiselle tosiseikalle, että
herrasmiehen päivällispuku on sama kuin tarjoilijan. Kaikki muu oli
näyttelemistä ja sen lisäksi sangen hyvää näyttelemistä."

"Hm", sanoi eversti nousten ja katsellen rypistynein otsin

saappaitaan.
"En kuitenkaan ole aivan varma, käsitänkö ajatuksenne."

"Eversti", sanoi isä Brown. "Sanoinhan teille, että tuo hävitön

lurjus, joka varasti teidän veitsenne ja haarukkanne, kulki ainakin
kaksikymmentä kertaa täydessä valaistuksessa edestakaisin tässä
käytävässä kaikkien näkyvissä. Hän ei piiloutunut pimeään loukkoon,
josta joku epäluuloinen olisi voinut etsiä häntä. Hän liikkui
lakkaamatta valaistussa käytävässä ja näyttäytyi hän missä hyvänsä,
oli hän aina siellä, missä hänellä oli oikeus olla. Älkää kysykö, minkä
näköinen hän oli, te olette itse nähnyt hänet kuusi, seitsemän kertaa
tänä iltana. Toisten suuruuksien joukossa olitte te ensin salongissa
lähinnä terassia, käytävän päässä. Kun hän liikkui herrojen seurassa,
kulki hän tarjoilijan voidellulla nopeudella: pää painuksissa,
ruokaliina liehuen, lentävin askelin. Hän kiisi terassille, korjasi hiukan
pöytäliinaa ja palasi samaa kyytiä konttoriin, tai tarjoiluhuoneeseen.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com